Treenatako vaiko ei?

Viime viikkoina on ollu töissä nii haipakkaa ettei oo työpäivien jälkeen jaksanu raahautua salille. Eikä oikeestaan oo oikee aikakaan riittäny ku on tullu nii reilusti ylitöitä. Toki nää on vaa huonoja tekosyitä jos oikeen rehellisiä ollaan, koska periaatteessa aina löytyy aikaa treenille jos vaa haluu.

Ja sehän se ongelma onkin nyt jo jonkin aikaa ollut; en oo halunnu. Jotenkin salille meno on tuntunu ikävältä. Jos kuitenkin on saanu aikaseks mentyy salille nii treenaus on ollu pakkopullaa. Melkeen on jopa tehny mieli jättää treenit kesken ku ei vaa oo se touhu huvittanu yhtään. Väkisin tullu sit kuitenkin tehtyä treenit loppuun, koska ei oo ollu kanttia luovuttaa kesken. Poissa on kuitenkin innostuminen treeneistä.

Yks syy motivaatiopulalle on ollu kehityksen puute. Tai no tavallaan kehitystä on ollu, koska salilla painot/toistot on kasvanu. Mut kropassa se kehitys ei oo näkyny. Syynä on se et ravinto, lepo ja lihashuolto on olleet retuperällä. Mut silti se motivaatio jostain syystä murenee just treenaamisesta. Ei jaksa treenata ku ei nuku tarpeeks ja kroppa on juntturassa ja ehkä mahakin sekasin huonosta ruuasta jne. Ei siis mitenkään voi saada tuloksia ku "pyhä kolminaisuus" eli treeni, ravinto ja lepo ei oo kunnossa kaikilta osin. Eikä kroppakaan kestä treeniä jos sitä ei huolla, eli venyttele ja rullaile jne.

Mistähän sitä sais motivaatiota pitää "pyhän kolminaisuuden" kunnossa? Oisko jossain jotain "motivaatiopillereitä" tarjolla? Tai ehkä tarttis olla apuna joku piiskuri joka komentais ajoissa nukkumaan, ja kokki joka tekis terveellistä ruokaa, ja kotiapulainen joka siivois kodin ku ei ite jaksais, ja treenikaveri joka pakottais salille vaikkei huvittais, ja hieroja joka pitäis lihakset kunnossa...

Motivaatiota salitreenistä vie myös se ettei se oikeen oo ikiin ollu mun suuri intohimo. Se on jotenkin liian paikallaan tehtävää touhua. Oon aina tykänny enemmä koko kropalla tekemisestä. Siks esim. aiemmin harrastamani kuntopotkunyrkkeily ja crossfit on lajeja joista tykkään kovasti. Niihin treeneihin oli aina motivaatiota mennä ja treenien jälkeen oli aina hyvä fiilis. Harmittaa nii vietävästi ettei nykysillä työajoilla kerkee enää näitä lajeja harrastaa, koska treeniajat ei vaan sovi mun työaikoihin :(

Tän motivaatiopulan takii oonkin päättäny pitää hetken tauon salitreeneistä x-mittasen ajan. Palaan salille sitte ku se tuntuu taas hyvältä. Siihen voi mennä aikaa muutama päivä, viikko tai kuukausi tai enemmänkin. Sillä ei oo kuitenkaan väliä kauanko siihen menee. Tarkotus ei oo sen sijaan maata vaa sohvalla (vaikka toki sekin on sallittua), vaan suunnitelmissa on käyä nauttimassa kävelylenkeistä joita en oo pitkään aikaan kerenny harrastaa, ja lisäks haluisin kokeilla "kotitreenejä", joita varten oon jo ettiny netistä sopivia treenivideoita. Ehkä näillä keinoilla kadonnu motivaatio löytyy uuestaan ja saan aikaseks laittaa myös "pyhän kolminaisuuden" kuntoon :)

Askel askeleelta ja tavote kerrallaan. Pitää osata kuunnella mieltään ja kehoaan, ja tehä sitä mikä hyvältä tuntuu.

Rankan viikon rento loppu

Tää viikko oli aivan järkyttävä töissä! Heti maanantain aamunavetasta alko koko viikon kestäny ylityöputki, ku hommat ei tuntunu millään loppuvan vaikka kuinka paiski niska limassa. Tälle viikolle mahtu mm. yks halvaantunu lehmä jonka kaa piti koko viikko sitte enemmän tai vähemmän säätää, ja sit "muutama" lehmä poiki, joten mulla oli melko iso lauma uusia vasikoita juotettavana.
Salitreenit päätin suosiolla jättää väliin ku en ois ehtiny enkä totta puhuen ees jaksanu mennä salille. Eikä siinä mitään järkeä ois ollukaa ku kroppa ja pää sai iha tarpeeks rääkkiä töissä, en mä salilta mitään tuloksia ois saanu aikaseks työpäivien aiheuttaman "kooman" vuoks.
Ikäväkseni tällä viikolla jouduin tunnustamaan itelleni et oon iha paska ihminen stressin ja väsymyksen alaisena. Mulla on silloin pinna erittäin kireellä ja sen takia tulee sitte toimittua ja käyttäydyttyä iha idioottimaisesti eikä todellakaan mallikelposesti eri tilanteissa. Pitäis vaa jotenkin pystyy pitää hermot viileinä vaikka kuinka vituttais ja kiukuttais ja väsyttäis. Tähän ehkä auttais se ku sais mentyä iltasin ajoissa nukkumaan et ois aina hyvin levänny ja et rentoutuis kunnolla jne.
Mut vaikka töissä oli haipakkaa, nii onneks viikonlopun riennot oli sitte vastapainoks mukavan rentoja :) Lauantaina juhlittiin hyvällä porukalla kaverin "muuttoläksiäisiä" joten sai nollattua pään työasioista ja naurettua mahan kipeeks :) Se oli just sitä mitä tollasen työviikon jälkeen kaipaskin <3
Loppuillan vois kuluttaa siivoten kämppää, koska tääl on järkyttävä kaaos -.- Tai sitte kömpiä sänkyyn ja lukee hyvää kirjaa...kumpikohan mahtais houkuttaa enemmän ;) Tosin oishan tässä vielä hyvin aikaa tehä molemmat ja sit vois hyvillä mielin mennä nukkumaan ja aamulla sitte alottaa taas uuen viikon, joka toivottavasti on kokonaisuudessaan parempi ku tää viikko...

p.s. Se hyvä tässä viikossa oli et edellisviikolla "huostaanottamani" kissa pääsi takaisin omaan kotiinsa :) Tosin se yritti heti tulla takaisin...;)